Sanayhtymä "vapaa maailmankauppa" saattaa tuoda alitajuisesti monille ihmiselle mieleen vapauden ja ehkäpä jopa lähikaupan joka on aina avoinna tarjoamassa palveluitaan ja tuotteitaan. Asiassa enemmän valistuneet kuitenkin osaavat epäillä erilaisia lupauksia ja tarjouksia. Katsotaanpa mitä kansallismielisillä on asiasta sanottavanaan.

Viimeisen reilun vuoden aikana olemme saaneet seurata uutisista, kuinka muutama sata mielenosoittajaa on saanut milloin lykättyä ja milloin muuten häirittyä maailman vapaakauppajärjestön WTO:n kokouksia. Jos noin pienet joukkot voivat hidastaa vähänkin pedon nousua, mitä saisivatkaan aikaan vielä laajemmat ihmisjoukot ottaessaan vielä aktiivisemmin osaa toimintaan?

Monet Seattlessa, Prahassa, Davosissa ja Nizzassa olleista mielenosoittajista olivat ns. perinteisiä vapaan maailmankaupanvastustajiin luettuja vasemmistolaisia, sosialisteja, vihreitä tai luontoradikaaleja, tai muuten vain valtakoneiston kaikkien ilmenemismuotojen vastustamiseen vihkiytyneitä anarkisteja. Miltei kokonaan joukoista Prahaa lukuunottamatta, ovat puuttuneet voimakkaasti vapaakauppaa vastustavat kansallismieliset sekä oikeistolaiset. Jälkimmäisten poissaolon ymmärtää porvariston hillityn esiintymisen vuoksi, mutta radikaalit kansallismieliset vahvistaisivat mielenosoittajien rivejä.

Vastoin yleistä, mutta virheellistä luuloa, kansallismieliset pääosin vastustavat vapaata maailmankauppaa. Kansallismielisten silmissä markkinoiden kansainvälinen vapautuminen johtaa vain inhimillisiin ja kansallisiin tragedioihin ja hyödyttävät vain kansainvälistä kasvotonta rahavaltaa, jonka rappeuttavia ajatuksia ja kulutushysteriaa lietsovaa mainontaa ja ympäristön tuhoamista kansallismieliset vastustavat jo ennestään. Maailmanlaajuinen vapaakauppa vain kiihdyttäisi ympäristön ja ihmisien rappiota. Yleensä vapaakauppaan kantaa ottavat tahot voidaan jakaa seuraavaan neljään ryhmään, joita tässä nimitän: oikeistoliberaaleiksi, oikeistokonservatiiveiksi, vasemmistolaisiksi sekä kansallismielisiksi. Vasemmistolaiset vastustavat vapaata kauppaa, mutta tahtovat ihmisten saavan liikkua vapaasti. Oikeistoliberaalit tahtovat vapauttaa sekä pääomien, että ihmisten liikkuvuuden kun taas oikeistokonservatiivit tahtovat vapauttaa vain pääomien liikkuvuuden, mutta vastustavat ihmisten vapaata liikkuvuutta. Kansallismieliset vastustavat kummankin vapauttamista.

Edellä mainituin perustein jaotelluista ryhmistä kaikkein ristiriitaisinta linjaa vetävät vasemmistolaiset ja oikeistokonservatiivit. On päivän selvää, että jos tahdotaan kaupan liikkuvan vapaasti, on ihmisilläkin oltava siihen mahdollisuus ja jos taas annetaan ihmisten liikkua vapaasti, liikkuvat myös pääomat. Kumpikin ryhmä tuntuu keskuudessaan vetävän samaa köyttä eri suuntiin. Ei ihme, että kummatkin joutuvat jatkuvasti perääntymään puolustusasemistaan

Johdonmukaisia ovat taasen oikeistoliberaalit ja kansallismieliset, jotka vievät tehokkaasti omia ajatuksiaan eteenpäin, koska opit eivät ole ristiriidassa. Kansallismielisten heikkous on toistaiseksi ollut muiden ryhmien painostus ja siitä johtuva pieni koko, mutta voimistuessaan kansallismielisillä on vasemmistoa paremmat edellytykset pysäyttää vapaakauppa. Nyt vahvimpina olevat oikeistoliberaalit etenevät jatkuvasti usealla eri rintamalla paljolti käyttäen apunaan vasemmistoa ja konservatiiveja vielä usein näiden sitä itse tiedostamatta!

Mikä sitten tekee vapaasta maailmankaupasta niin pahan? Jo aikaisemmin luettelemieni asioiden lisäksi voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että toteutuessaan vapaakauppa riistää valtaa eri maiden enemmän tai vähemmän demokraattisesti valituilta lainsäädäntöelimiltä ja sitä kautta suoraan kansalaisilta. Tällöin vaikutusmahdollisuudet jäävätkin vain kuluttajan toimiin, mutta mitä iloa on kantaa rahaa yhtiöltä toiselle, kun kartellit ja etupiirijaot eivät kuitenkaan muuta asiaa.

Olennaisena osana maailmankaupan vapauttamisessa on julkisten toimintojen yksityistäminen ja kilpailuttaminen. Ennen pitkää tällainen kehitys kuitenkin johtaa valtion korvautumiseen suuryhtiöillä, joista jotkut ovat ottaneet hoitaakseen joitakin muuten yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä. Maa-aluetta näillä suuryhtiöillä ei ole enää valtion tavalla, vaan ne toimisivat pitkälti samoilla maantieteellisillä alueilla, mutta eri toimialoilla. Väistämättä joskus kuitenkin menevät tällaistenkin yhtiöiden edut ristiriitaan, ja koska nykymuotoista oikeusjärjestelmää tuskin enää tuolloin on, hoidetaan asiat selväksi tavalla, joka tänä päivänä on lähinnä mafian käytössä sodalla, joka riehuu tavallisten ihmisten arjen keskellä.

Loppujen lopuksihan valtion, mafian ja liikeyrityksen erot eivät ole järin suuria, ja viime kädessä kaapin paikan näyttääkin se, jolla on riittävästi väkivaltaa käytettävissään. Muun muassa tästäkin syystä onkin ensiarvoisen tärkeää pitää kunkin maan puolustusvoimat kansalaisista muodostettuina ja kansalaisten demokraattisessa hallinnassa, eikä ulkoistaa sitä ammattiarmeijalle, joita niitäkin voidaan myöhemmin tulevaisuudessa kilpailuttaa, kuten nyt joitakin julkisia palveluja.

Toinen kansallismielisten vastustama asia, ihmisten vapaa liikkuvuus ja sen tuomat epäkohdat ovat jatkuvasti esillä kansallismielisessä retoriikassa tavalla tai toisella. Osittain se selittyy jo aikaisemmin esittämälläni suhteella pääomien ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen, mutta useampi kansallismielinen on kuitenkin herännyt väestötieteellisen syyn vuoksi, ei niinkään taloudellisen tai ekologisen, vaikka nämäkin ovat kansallismielisyyden olennaisia rakennuspalikoita.

Kansallismieliset näkevät ihmisten vapaassa liikkuvuudessa uhan kansakuntien olemassaololle. Uskomme, että kansojen ja kulttuurien sekoittaminen ja ihmisten juurien hävittäminen palvelee vain jo parjattuja kansainvälisiä rahavaltiaita, sillä juureton ihminen, kansakunnan yhteistunnon ja oman identiteettinsä menettänyt yksilö on helpommin houkuteltavissa kuluttamaan ja tekemään työtä näille vallanhimoisille ja ahneille mammonan palvojille. Yhteisö vahvistaa yksilöä ja siksi se on oikeutettu, ja ainoa todella toimivaksi havaittu yhteisö on etnisesti ja kulttuurisesti yhtenäinen kansakunta. Samalla se kansallismielisten ydinajatus, että me olemme vain yksi lenkki ketjussa ensimmäisestä esi-isästämme aina viimeisimpään jälkeläiseen, vahvistaa kansallismielisten huolta tulevaisuudesta ihmisen kehittymisestä ja elinvoimaisen ympäristön hyvinvoinnista.

Edelleen kansallismielisessä retoriikassa on kansaa usein verrattu ihmiseen. Ei ole sattumaa, että vuosisatojen aikana ovat maat saaneet henkilöhahmokseen mm. Suomi-neidon, Svea-mamman, Äiti Venäjän, Mariannen, Setä Samin ja monta muuta. Kuten monesta ihmisestäkään ei voida tehdä yhtä, tai eri ihmisistä koottuja elimiä yhdistää menestyksellisesti, ei kansakuntiakaan voi yhdistää menestyksekkäästi. Kuten ihminenkin hylkii vieraita organismeja kehossaan, hylkii myös terve kansanruumis. Vain riittävän samankaltaiset elimet voidaan liittää toiseen ihmiseen. Yhteisössä tämä tarkoittaa sitä, että pienessä määrin ja läheisiin kansoihin perustuvaa geenien vaihtoa voidaan suvaita.

Kansallismieliset näkevät tulevaisuuden oikeistoliberaalien ja vasemmistolaisten ajaman monikulttuurisen ja sekarotuisen yhteiskunnan ihmiskunnan Frankesteinin hirviönä, epämääräisenä olentona, joka vihaa itseään ja kaikkea muuta elävää. Tämä irvokas otus kantaa murhaajan aivoja ja on oman herransa orja. Eräs asia tässä ennustuksellissa tarinassa antaa toivoa kansallismielisille vielä viimeisimpään ja epätoivoisimpaan hetkeen asti: lopulta tämä luonnoton hirviö tappaa luojansa ja tuhoaa itsensä.