EU:n ulkopuolelta tulevien maahanpyrkijöiden määrä on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Saksa ottaa vuosittain vastaan jo yli 600 000 maahanmuuttajaa, Iso-Britanniassa maahantulijoiden määrä on noussut kahteensataan tuhanteen. Tilastojen ulkopuolelle jäävät Eurooppaan pyrkivät laittomat maahantulijat ja ‘paperittomat’, joiden määrä lasketaan nykyään jo miljoonissa. Iso-Britanniassa heitä saatiin vuonna 2000 kiinni yli 47 000. Kukaan tiedä laittomien todellista määrää. Lisäksi monet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista jäävät silti maahan keinolla tai toisella.

Maahanpyrkijöille löytyy monenlaista lakiteknistä nimitystä. Puhutaan pakolaisista, turvapaikanhakijoista, erilaisista syistä oleskelulupaa hakevista, laittomista siirtolaisista. Heidän joukossaan on ihmisiä jotka ovat kotimaassaan joutuneet vainon ja kidutuksen uhriksi; suurin osa heistä on lähtenyt liikkelle lähinnä köyhyyden tai sisällissodan ajamana. Poliittisessa puheenparressa siirtolaisuuden hurja kasvu on luonut sellaisiakin käsitteitä kuten “ihmistulva”. Pakolaisia ei useinkaan ajatella yksilöinä, vaan kasvottomana massana, jota voidaan ohjata ja hyödyntää markkinaliberalististen periaatteiden mukaan.

Ammattimaiset ihmisten salakuljettajat markkinoivat kehitysmaissa Eurooppaa paikkana, jossa kaikki saavat ilmaista rahaa, korkean elintason, töitä ja terveydenhuollon. Alkuperämaissa, kuten Somaliassa, Irakissa, Thaimaassa, Marokossa tai Ghanassa, on “matkanjärjestäjiä”, jotka myyvät väärennettyjä passeja ja matkustusasiakirjoja. Ne, joilla on varaa, tulevat Eurooppaan lentäen. Muut uhmaavat kohtaloaan vuotavissaa laivoissa tai rekkojen konteissa. Vaikka vaara menehtyä matkalla on todellinen, mahdollinen tuleva elintaso korvaa kaikki vaarat. Todellisuus Euroopassa ei kuitenkaan ole yleensä niin ruusuinen kuin nämä ihmisiä hyväksikäyttävät salakuljettajat antavat ymmärtää.

Kehitysmaiden nopeasti lisääntyvälle väestölle Eurooppa on paikka, jonne väkiylijäämä purkautuu. Kansainvaellus suuntautuu lähinnä Euroopan suurkaupunkeihin. Lontoon asukkaista jo 27% on peräisin Euroopan ulkopuolelta. Kun laskelmissa otetaan huomioon myös siirtolaisten saamat jälkeläiset, brittilehdistö on arvioinut englantilaisten jäävän vähemmistöksi omassa maassaan seuraavan sadan vuoden kuluessa.

Sangatten vastaanottoleiri ranskassa kanaalin rannalla on yksi vasemmistolaisten ihmisoikeusryhmien kritiikin kohteeksi joutuneista “erityiskeskuksista”. Sangatten sulkemisen jälkeen turvapaikanhakijoiden asema ei ole parantunut, päinvastoin: nyt tuhannet pakolaiset ovat jääneet elämään Pariisin kaduille.

Kuva: Ad van Denderen
(http://www.go-no-go.nl)

PROJEKTI LINNAKE

Viime vuonna EU:n sisäministerit laativat aloitteen eurooppalaisten rajavartiojoukkojen perustamisesta. EU:n rajapoliisin pääasiallinen tarkoitus olisi kontrolloida laitonta maahanmuuttoa. Suurista jäsenmaista aloitetta kannattivat Italia ja Ranska, sitä vastustivat Espanja ja Saksa.

Hankkeen pilottikoe on jo ollut menestys. Huhtikuun 2002 aikana tehdyissä iskuissa 25 eurooppalaiselle lentokentälle paljastui lähes 5000 laitonta maahanpyrkijää ja löytyi lähes tuhat väärennettyä matkustusasiakirjaa. 34 ammattimaista ihmissalakuljettajaa jäi kiinni.

Italia on ehdottanut kaikkien EU:n ulkopuolelta tulevien ihmisten sormenjälkien keräämistä. Italian oma uusi maahanmuuttolaki antaa entistä laajemmat valtuudet karkottaa kaikki maahan laittomasti tulevat ihmiset ja määrätä pidempiä vankeustuomioita ihmisten salakuljettajille ja asiakirjojen väärentäjille.

Nykyisiä passeja pidetään liian helppoina väärentää. Yhdysvallat on jo aloittanut oman passijärjestelmänsä perusteellisen uudistamisen.

Saksassa poliisi on saanut pakolaisia ja laittomia maahanmuuttajia koskevien uusien lakien ansiosta oikeuden poimia ulkomaalaiselta näyttäviä ihmisiä juna-asemilta ja vaatia heitä todistamaan henkilöllisyytensä. Poliisin suorittamat iskut turvapaikanhakijoiden majoituskeskuksiin ovat myös nykyään arkipäivää. Pakolaisten liikkumista rajoitetaan, ja osavaltiorajojen ylittämisestä voi seurata vakavia rangaistuksia. Lakeja rikotaan kuitenkin jatkuvasti, ja saksalainen Komitee für Grundrechte und Demokratie on tuominnut pakolaisten valvonnan ihmisoikeussopimusten vastaisena.

Kolmannen maailman väestöräjähdys on saanut EU:n pohtimaan koko siirtolaispolitiikan uudelleenarvioimista. Tulevaisuudessa turvapaikanhakijat yritetään pysäyttää jo rajoille, jotta he eivät pääsisi edes jättämään hakemustaan ja pääsemään sisälle järjestelmään, joka käytännössä turvaa maahanpyrkijän elannon vuodesta kahteen vuoteen kestävän prosessin aikana. EU:ssa suunnitellaan myös siirtymistä turvapaikkahakemusten ulkoistettuun käsittelyyn EU:n ulkopuolella. Tämän arvellaan jo itsessään ehkäisevän järjestelmän väärinkäyttöjä ja vähentävän tulijamääriä. EU:n ulkopuolella prosessi tulisi myös huomattavasti halvemmaksi. Kuten arvata saattaa, suunnitelma on herättänyt erilaisten kansalaisjärjestöjen keskuudessa hurjaa vastustusta.

SUOJAA - EI MAAHANMUUTTOA

EU:n kaavailema ohjelma pyrkii oman ilmoituksensa mukaan auttamaan ihmisiä paikan päällä, ettei heidän tarvitsisi lähteä tuhansien kilometrien päähän kodeistaan. Tarkoituksena on perustaa kokonainen sarja leirejä Itä-Eurooppaan, Afrikkaan, Turkkiin ja Lähi-Itään. Nämä toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, mutta tuskin mikään ratkaisu ongelmaan niin kauan kun siirtolaisuuden todellisiin syihin - köyhyyteen, korruptioon ja konflikteihin - ei puututa.

Aktiivisimmin ohjelman luonnostelemisessa on toiminut Iso-Britannia. Britannian hallitus on ehdottanut että vaikka suunnitelma ei heti saisikaan kaikkien EU:n jäsenmaiden kannatusta, se voitaisiin silti toteuttaa halukkaan koalition (“coalition of the willing”) voimin. Koalitiolla tarkoitettaneen lähinnä Iso-Britanniaa, Yhdysvaltoja ja Australiaa. Nyt hahmotellun suunnitelman kiistanalaiseen keinovalikoimaan kuuluisivat myös sotilaalliset väliintulot, joihin koalitio voisi turvautua “rauhoittaessaan” epävakaita alueita.

“[Our] focus should be on ensuring that forced migration is for a temporary period only… [The] international community must take action to resolve conflicts, and human rights abuse and commit to post conflict reconstruction to enable sustainable return. There is no international law permitting such intervention and it is still highly controversial. Nevertheless, refugee flows have been used in the past to justify intervention, for example in Kosovo… As a last resort, there needs to be military intervention.” (UK government “restricted policy”, luonnos 5. helmikuuta 2003. Lähde: Statewatch.)

Toteutuessaan ohjelma muodostaisi Euroopan Unioniin kuulumattomista Itä-Euroopan maista ja Turkista puskurivyöhykkeen. Marokon, Tunisian ja Algerian odotetaan hoitavan samanlaista virkaa Euroopan etelärajalla. Näin suurin osa pakolaisista pidettäisiin omilla alueillaan.

Hollannin oikeusministeriön strategiajohtaja, entinen Hollannin turvapaikkakeskusten ylijohtaja Theo Veenkamp on esittänyt samanlaisen suunnitelman riippumattomalle lontoolaiselle Demos-instituutille. Hän on kannattanut yhdessä Britannian sisäministerin entisen erikoisneuvonantajan Tom Bentleyn ja Cambridgen yliopiston tutkijan Alessanda Buonfinon kanssa “erityiskeskusten” perustamista unioniin pyrkiville maahanmuuttajille. “On turha kuvitella, että rajoja voidaan valvoa aukottomasti. Tarvitaan uusia keinoja valvoa ihmistulvaa”, Veenkamp sanoi Helsingin Sanomissa 24.4.03.

Eurooppaan pyrkijöiltä edellytettäisiin passia, paluulippua ja rahavaroja, työhön tai sukulaisten luo aikovilta todisteet yöpaikasta ja elättäjästä. Vaatimusten täyttyessä viisumi hyväksyttäisiin automaattisesti. Raskaammat keskukset olisi varattu niille, joiden raha- tai passiasiat eivät ole kunnossa. Veenkampin ehdottamat tärkeimmät uudistukset ovat, etteivät turvapaikanhakijat saa minkäänlaisia erityisoikeuksia. Veenkampin mukaan “turvapaikkaa haetaan nykyään usein vain siksi, että sitä kautta pääsee erityisasemaan”.

Erityiskeskukset eivät myöskään tarjoaisi tervetulopakettia lukuuottamatta mitään ilmaiseksi. EU:hun hakeutuvien pitäisi maksaa kaikesta, joko korottomin lainoin tai työllään. Vähintään yhtä tärkeä vaihtoehto olisi myöntää paluulainoja niille, jotka suostuvat palaamaan kotiseudulleen. Veenkampin mukaan on ajan tuhlausta väitellä, onko maahanmuutto hyvä vai huono asia. Ihmiset yrittävät unioniin joka tapauksessa, ja meidän tehtävämme eurooppalaisina on hänen mielestään ottaa tilanne edes jonkinlaiseen hallintaan.

Nykyinen poliittinen suuntaus on luonut maahanmuuton ympärille ristiriitaisen tilanteen. Toisaalta EU:ssa vaaditaan ihmisoikeuksien, moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden nimissä maahanmuuton radikaalia helpottamista, toisaalta unionissa ollaan pikku hiljaa herätty ymmärtämään, minkälaisia seuraamuksia miljoonien ja miljoonien köyhien ihmisten tulvalla olisi länsimaisille hyvinvointivaltioille. Monissa maissa äärivasemmisto on löytänyt rajojen aukaisemisvaatimuksilleen yllättävän liittolaisen suurteollisuuden piiristä. Markkinavoimat ovat haistaneet laittomissa siirtolaisissa oman mahdollisuutensa.

Punta Paloman rannat Espanjassa, Marokkoa vastapäätä, ovat olleet suosittu turistikohde. Nyt rannoille rantautuvat sadat afrikkalaiset maahanpyrkivät laittomat siirtolaiset. Gibraltarin ylittäminen on riskialtista, ja rannalle huuhtoutuu harva se päivä hukkuneita. Espanjan kiittämättömänä ja kiistanalaisena tehtävänä on ollut turvata unionin vuotava eteläraja.

Kuva: Ad van Denderen
(http://www.go-no-go.nl)

TYÖVOIMAPULA - TARUA VAI TOTTA?

Myös Suomessa teollisuus ja työnantajat ovat vaatineet, että maahanmuuttoa on tehostettava jotta tuleva työvoimapula voidaan välttää. Samaan aikaan teollisuus on kuitenkin jatkuvasti irtisanonut väkeä. Tiedotusvälineissä ahkerasti väläyteltyä tulevaa työvoimapulaa perusteltiin sen äkillisellä tulemisella, mitä kukaan ei kuulemma vielä tässä vaiheessa uskoisikaan todeksi. Toisin sanoen, vaikka kaikki mittarit osoittaisivat toista, niin maahanmuuton ajatus on hyväksyttävä.

Työvoimapulaa on perusteltu nk. huoltosuhteella - työssäkäyvien ihmisten suhteella eläkeläisiin. Huoltosuhteen sokea tuijottaminen on hämäävää, sillä kyseessä ei ole vakio vaan muuttuva luku. 60-luvulla Suomessa oli 11,8 työikäistä vanhusta kohden; vuonna 2000 huoltosuhde oli vain 4,5. Tulevaisuudessa huoltosuhde tullee entisestäänkin laskemaan, eli yhteiskunnan pyöriä pyörittämään tarvitaan yhä vähemmän väkeä. Hieman pidemmälle menevä kritiikki kyseenalaistaa koko talouskasvuun perustuvan talousjärjestelmän.

Vasemmistoliitto, vihreät ja RKP ovat äänekkäästi ajaneet maahanmuuton helpottamista. SAK on torjunut tämän varovaisesti ilmoittamalla, ettei se sinänsä vastusta ulkomaisen työvoiman tuloa Suomeen, mutta muistuttaa että Suomessa on tälläkin hetkellä 300 000 ihmistä työttömänä. Suomessa asuvien ulkoeurooppalaisten työttömyysaste on yli 50 prosenttia, kun taas maassamme asuvien amerikkalaisten, saksalaisten tai ruotsalaisten työttömyysaste on noin 10, eli samaa luokkaa kuin suomalaisten. Jos suomalainen yhteiskunta ei siis kykene työllistämään Suomessa jo olevia työttömiä, ovat puheet ulkomaalaisen työvoiman haalimisesta kehitysmaista aika lailla vastuuttomia.

Ulkomaalaisviraston Arno Tanner ehdotti tuoreessa väitöskirjassaan tulijoille pisteytysjärjestelmää. Hänen mukaansa Suomen pitäisi haalia koulutettua työvoimaa Afrikasta ja Kauko-idästä. Laajemmassa mittakaavassa tällainen aivovienti tuskin ainakaan auttaa kehitysmaita, vaan päinvastoin syöksee ne entistä syvempään kierteeseen ja ylläpitää köyhyyttä ja konflikteja - maahanmuuton keskeisiä syitä. Jonkinlaiseen pisteytykseen todennäköisesti kuitenkin ryhdytään ennemmin tai myöhemmin, sillä halukkaiden tulijoiden määrä ylittää moninkertaisesti yhteiskunnan mahdollisuudet siirtolaisten sulauttamiseksi.

Puheet työvoimapulasta ovatkin lähinnä poliittista sanailua. Teollisuus ja tuotanto ovat muuttuneet työvoimakeskeisestä toiminnasta pääomakeskeiseksi. Automaatio on viimeisen 10 vuoden aikana poistanut teollisuuden parista jatkuvasti työvoimaa tuottavuuden kasvaessa. Teollisuudella ei siis ole niinkään puute tekijöistä - vaan työttömistä, joilla kiristämällä voidaan huonontaa työehtoja. Sen sijaan jatkuvasti kasvavalla palvelusektorilla työvoimapula voi yllättää. Markkinavoimien märkä uni lieneekin nälkäpalkalla hanttihommia tekevä juureton ja helposti liikuteltava “uussuomalainen”. Laitonta maahanmuuttoa ei vastusteta tarpeeksi, sillä se mahdollistaa ihmisten yhä laajemman hyväksikäytön Euroopassa.

Markkinavoimien toiveista huolimatta kaikkea ei voi, eikä tule mitata taloudellisilla mittareilla. Laajamittaisen, Euroopan ulkopuolelta tulevan maahan-muuton seuraukset ovat laajat ja kauaskantoiset. Kukaan ei voi vielä varmasti sanoa, mikä tulisi olemaan eurooppalaisen kulttuurin ja arvomaailman kohtalo. Mielipiteet vaihtelevat maailmanlopun maalailuista suorastaan katteettomaan optimismiin. Malttia tarvittaisiin, sillä sekä synkimpien pessimistien teoriat että maailmaa syleilevien humanistien haaveet tuskin toteutuvat.

Antirasistisen äärivasemmiston hyökkäykset ovat kohdistuneet rajojen lisäksi valtioon itseensä. "No Border, No Nation".

Kuva: NoBorder

VASEMMISTON UUSI SUKUPOLVI

Kaikkein äänekkäimmin rajojen avaamista ja maahanmuuton helpottamista ovat vaatineet pienet mutta näkyvät koko Euroopan kattavan verkoston muodostavat uusvasemmistolaiset painostusryhmät. Rajattoman Euroopan ajajiin kuuluu niin eurososialisteja, kommunisteja, autonomisia marxilaisia kuin anarkistisia kansalaisliikkeitäkin. Vaikka he mielellään asettuvatkin itse uhrin asemaan, joitakin anarkistisia ryhmittymiä lukuunottamatta näiden liikkeiden julkisuuskuva on loppujen lopuksi varsin hyvä. 60- ja 70-lukujen vaihteen jälkeen äärivasemmistolaisella aatteella on ollut vankka kannattaja-kuntansa yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa, ja heidän käytössään on useita toimivia medioita ja painotaloja.

Uuden vasemmiston eräänä pyrkimyksenä on tuoda esille käsitystä, jonka mukaan nimeomaan he edustavat valtavirrasta poikkeavaa, puolueetonta ja riippumatonta tiedonvälitystä. Tässä tavoitteessaan he ovat onnistuneet varsin hyvin. Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan lehtimiehet ovat vahvasti vasemmalle kallellaan. Suomessa samanlaista tutkimusta ei ole tehty, mutta ilmiö on tunnettu kautta länsimaiden. ("Toimittaja puri mediaa", "Media vasemmalle kallellaan")

Uusvasemmistolaisten liikkeiden keulakuvina toimivat lailliset ja maltilliset kansalaisjärjestöt. Pinnan alla aktivistit ovat tiheään verkostoituneita erilaisten vähemmän laillisten ja sovittelunhaluisten ryhmien kanssa. Yleensä samat ihmiset pyörittävät useita eri järjestöjä. Motiivit vaihtelevat, mutta huoli ihmisoikeuksista yhdistää. Joissakin tapauksissa ihmisoikeuksiin lasketaan varsin pitkälle meneviä vapauksia; Leena Vilkan kaltaiset punavihreät ovat puoltaneet “ihmisoikeuksien” ulottamista myös eläinkuntaan.

Eräs näistä liikkeistä on Brasiliasta alkunsa saanut Sosiaalifoorumi, jonka tavoitteena on luoda vastapaino Davosissa vuosittain tapaavalle maailman talouseliitin Talousfoorumille ja sen uusliberalistiselle opille. Kuitenkin Sosiaalifoorumi perustelee rajatonta maahanmuuttoa saman uusliberalismin opinkappaleilla: tavaroiden ja pääoman vapaan kierron ja sekoittumisen lisäksi myös ihmisten rajaton liikkuminen ja sekoittuminen on paitsi suotavaa, suorastaan välttämätöntä. Kansojen ja rotujen sekoittamisesta näyttää tulleen uusvasemmistolle yhtä tärkeä opinkappale kuin sen vastustamisesta uusoikeistolle. Sosiaalifoorumiin kuuluvat vasemmistoideologit ovat ryhtyneet dekonstruoimaan koko identiteetin käsitettä. Siirtolaisuus ja rajattomuus nähdään heidän keskuudessaan tärkeässä asemassa uuden eurooppalaisen identiteetin pohjana.

Suomen Sosiaalifoorumin kuuluu sellaisia kansalaisliikkeitä kuten Maan Ystävät, Rauhanpuolustajat, Sadankomitea, Rauhanliitto, Amnesty, kehitysmaaliikkeitä sekä joukko vasemmistolaisia toimittajia, taiteilijoita ja poliittisia nuorisojärjestöjä. Foorumin juuret lepäävät tukevasti marxilaisessa teoriassa ja entisessä Neuvostoliitossa, joka avokätisellä toiminnallaan perusti useimmat Sosiaalifoorumiin nykyään kuuluvista järjestöistä.

Alunperin Australialainen No one is illegal on huomattavasti pienempi, mutta myös väkivaltaisempi kansalaistottelemattomuuteen yllyttävä järjestö. Se ilmoittaa röyhkeästi harjoittavansa suoraa maanalaista toimintaa laittoman maahanmuuton jatkumiseksi. Lain ylä- ja ulkopuolelle itsensä nostanut No one is illegal kiistää ylipäätänsä laillisen ja laittoman maahantulon eron. Kuten monet samantyyppiset äärioikeistolaiset liikkeet, No one is illegal narsistisesti kiistää, että sen tarvitsisi ylipäätänsä noudattaa sellaisia lakeja, joista se ei pidä.

Maailmanlaajuinen NoBorder -verkosto kutsuu myös ihmisiä mukaan suoraan toimintaan “Linnake-Eurooppaa” vastaan. Tämä tarkoittaa heidän sanojensa mukaan epäkaupallista ihmissalakuljetusta, ihmisten piilottamista, epävirallista sosiaaliturvaa, karkotusten ehkäisemistä ja estämistä. Verkosto järjestää kansainvälisiä leirejä, tiedotusiskuja, julistekampanjoita sekä pienessä mittakaavassa myös varsinaista lainvastaista toimintaa. Suomen NoBorder koostuu pääasiassa helsinkiläisistä aktivisteista.

NoBorder -toiminnassa mukana olevien motiivit vaihtelevat pidättelemättömästä idealismista horjumattomaan marxilaisuuteen. NoBorderin käyttämässä retoriikassa siirtolaiset on perinteisesti nähty uhreina. He haluavat puolustaa köyhää etelää rikkaan pohjoisen muodostamaa järjestelmää vastaan. Jonkinlaisia muutoksia perinteisessä diskurssissa on kuitenkin havaittavissa: Sandro Mezzarda, Bolognan yliopiston politiikan tutkimuksen professori ja marxilaisen Derive & Approdi -lehden päätoimittaja huomautti Suomen Sosiaalifoorumin järjestämässä luennossa, että uusliberalismin kritiikissä globalisaation vaikutuksista ei siitä kärsivien ole “nähty voivan toimia aktiivisina sosiaalisina subjekteina globalisaatioprosessissa”. Näin siirtolaisuus näyttäytyy vain yhtenä uusliberalismin aiheuttamana katastrofina muiden joukossa, ja globalisaatiosta tulee prosessi joka nähdään väistämättömänä ja siten immuunina kritiikille kaikista muista paitsi nostalgisesta näkökulmasta.

NoBorderilla on myös oma mörkönsä, jonka kolmikirjaiminen lyhenne tuo mieleen amerikkalaisten äärioikeistolaisten tunteman ZOG:in: IOM, International Organization for Immigration, kansainvälinen järjestö jonka tavoitteena on kontrolloida muuttoliikkeitä. Sillä erolla tosin, että IOM on oikeasti olemassa.

Pinnallisen tutkimuksen jälkeen vaikuttaa siltä, että NoBorderissa mukana oleville rikollinen käsitetään anarkistiseen tapaan uhrina, lakien säätäjä - valtio - rikollisena. Todellisia motiiveja on hankala selvittää.

NoBorder -liikettä ei omien sanojensa mukaan sinänsä kiinnosta syyt, miksi ihmiset pyrkivät Eurooppaan. Laittomia maahantulijoita koskevat tosiasiat kiinnostavat heitä vain sellaisessa tilanteessa, jolloin karkotusta vastustaessa voidaan vedota henkilön kokemaan ahdinkoon, ja silloinkin vain, mikäli se on poliittisesti tarkoituksenmukaista. Karl Marxiakaan ei ole vielä haudattu: Vallankumous, antirasismi ja “globaalin epätasa-arvon” vastainen taistelu kiihottavat yhä enemmän kuin epätasa-arvon perimmäisten syiden pohtiminen.

Anarko-kommunistinen “black block” on valmis tuhoamaan omaisuutta ja taistelemaan asein poliisia vastaan osana vallankumouksellista toimintaa. On tärkeää huomata, että "black block" ja esim. rauhanomaiset "valkohaalarit" eivät ole erillisiä järjestöjä, vaan samojen ihmisten erilaisia toimintamuotoja.

Liikeen pamfletti päättyy vetoomukseen:

“Jo pelkästään oman etumme vuoksi me asetumme kaikkien siirtolaisten, elintasopakolaisten ja maahanmuuttajien rinnalle Euroopan Unionin rasistista ja ihmisoikeuksia loukkaavaa maahanmuuttopolitiikkaa vastaan.“ - NoBorder-ryhmä, Suomi, Eurooppa, planeetta Maa.

Lähteet:
- Helsingin Sanomat
- BBC Europe
- CNN News
- Migration Watch UK
- NoBorder
- Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö
- Statewatch
- Black Block / Infoshop (Online anarchist community)