JOHDANTO
Tämä kirjoitus on jatkoa eiliseen tekstiin "Astrid Thors - lainrikkoja?", jossa tarkasteltiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston julkaisemaa Kirkko Turvapaikkana -ohjetta. Ohje kannustaa seurakuntalaisia piilottelemaan turvapaikanhakijoita, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen.
KIRKKO TURVAPAIKKANA -OPAS
Kirkko turvapaikkana -opas tunnistaa ristiriidan vallitsevan lain ja kristillisen etiikan välillä. Seuraavien lainausten valossa on selvää, kummalle kannalle opas lukijoitaan kehottaa:
s14. "Kirkko turvapaikkana -käytäntöön liittyy moraalinen haaste. Lähimmäisenrakkauden toteuttaminen äärimmäisessä tilanteessa, jossa turvapaikanhakijaa uhkaa karkotus, vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan. Kristillinen etiikka menee edelle silloin, kun sen ja valtion lain välillä on ristiriita. Ennemmin meidän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
s15. "Kansalainen on omantuntonsa mukaan velvoitettu olemaan tottelematta viranomaisten lakeja ja säädöksiä, jos ne ovat ristiriidassa moraalisen järjestyksen, ihmisen perusoikeuksien tai evankeliumin kanssa. Tällaisen kansalaistottelemattomuuden oikeutus nousee siitä, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin maan poliittista johtoa.”
s15. "Laki ja moraali eivät ole toistensa synonyymeja, eikä laki moraalin mitta. Lait ovat usein moraalia ja moraalikäsityksiä konservatiivisempia; ne ovat ihmisten säätämiä kompromisseja."
Kirkko turvapaikkana -opas on tehty sovellettavaksi tilanteisiin, joissa lakia on tarkoituskin rikkoa. Se ei ainoastaan kerro, miten lakia tulisi rikkoa, se myös antaa kristilliseen perinteeseen nojaavat perustelut sille, miksi lakia tulisi rikkoa. Vaikka tarkoitus on epäilemättä oppaan kirjoittajien mielestä mitä parhain, se ei poista sitä tosiasiaa, että opas ja sen mukana oppaan tekijät syyllistyvät rikokseen yllyttämiseen. Iänikuisen vanha exitus acta probat, jälleen kerran. Valitettavasti rikoslain 5. luvun 5 § kuuluu seuraavasti: "Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä."
Mainittu opas on julkaistu Suomen Ekumeenisen Neuvoston internet-sivuilla, osoitteessa:
http://www.ecredo.fi/sen/data/liitteet/kirkko_turvapaikkana_2007-1.pdf
Joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n nojalla kaikkien luettavissa olevaa internetsivustoa on pidettävä sanotun lain tarkoittamana joukkotiedotusvälineenä. Rikoslain 17. luku 1 § Julkinen kehottaminen rikokseen kuuluu seuraavasti: "Joka joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu .. aiheuttaa vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään .. on tuomittava julkisesta kehottamisesta rikokseen sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Yllämainituilla perusteilla Kirkko turvapaikkana -oppaan kirjoittajien Jan Edströmin, Ville Hoikkalan, Marja-Liisa Laihian sekä Sanna Ylä-Jussilan toimet täyttävät rikoksen tunnusmerkistön rikokseen yllyttämisen sekä julkinen kehottamisen rikokseen -lainkohtien perusteella. Keskusrikospoliisin tulisi käynnistää näiden henkilöiden kohdalla esitutkinta sekä ryhtyä tarvittaviin toimiin materiaalin poistamiseksi internetistä.
MINISTERI ASTRID THORS
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors on julkisuudessa kommentoinut Kirkko turvapaikkana -opasta. Kotimaa-lehden artikkelin mukaan ministeri on lukenut oppaan huolellisesti.
Ministeri kommentoi: "käytännön tason ohjeissaan Kirkko turvapaikkana -opas kehottaa toimimaan lainsäädännön puitteissa." Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Opas on nimenomainen ohje lain rikkomiseen. Oikeustieteen kandidaatina, varatuomarina sekä perustuslakivaliokunnan jäsenenä Thorsin pitäisi ymmärtää, että mikäli tekstissä lukee: "Lähimmäisenrakkauden toteuttaminen .. vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan", niin silloin tekstissä ei liikuta vallitsevan lain puitteissa. Antamalla vahvan tukensa tällaiselle ohjeistukselle Thors antaa vahvan tukensa eduskunnan säätämien lakien rikkomiselle.
Kun Tasavallan presidentti 19.4.2007 nimitti kansanedustaja Thorsin maahanmuutto- ja eurooppaministeriksi, kuvitteliko hän, että ministerin toimi on vain hyvinpalkattua jatkoa hänen Unicefissa ja Pakolaisneuvonnassa viettämilleen vuosille? Mieltääkö hän ohi lakien tapahtuvan pakolaisten edunvalvonnan ministerin nimenomaiseksi tehtäväksi?
Ymmärtääkö Thors lainkaan, mikä ministerin toimenkuva on?
Voiko tällainen henkilö toimia ministerinä?
Ymmärtääkö Thors, mihin hänen vannomansa virkavala hänet velvoittaa? Kun hän vannoi virassaan noudattavansa perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimivansa oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi, ymmärsikö hän todella sanomansa?
Ymmärtääkö Thors, mitä tapahtuu, jos uskonnolliset yhteisöt asettavat omat norminsa vallitsevan lain edelle? Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen ainakin ymmärtää. Hän kommentoi tapausta: "On todella kavahduttavaa, että laki voitaisiin syrjäyttää yleisohjeen perusteella niin sanotusti korkeamman arvon, itse määritellyn normin tai omantunnon takia."
Mikäli ministeri Astrid Thors ei näitä asioita ymmärrä, olisiko paras tarkistuttaa hänen toimiensa lainmukaisuus oikeuskanslerilla?
-- lot